Jahtikausi -24 käynnistyi elokuun kymmenennen päivän kyyhkyjahdilla ja jatkui elokuun 20. päivä perinteiseen tapaan vesilinnustuksella ja poronhoitoalueella myös karhunmetsästyksellä. Metsähanhen pyynnille annettiin lisäksi oma, kahdeksan päivää kestävä pyyntiaika osalle Pohjois-Suomen alueita. Hirven ja jäniksen pyyntiin päästiin Pohjois-Suomessa syyskuun alussa ja metsäkanalintujahti käynnistyi syyskuun kymmenes päivä. Eteläisessä Suomessa varsinaiseen hirvijahtiin lähdetään lokakuun toisena lauantaina.
Perinteinen suomalainen eränkävijä on monen eri metsästysmuodon harjoittaja ja osallistuu lähes kaiken laillisen riistan pyyntiin omilla pyyntialueillaan. Riistalajikohtaisten metsästysaikojen kirjavuus aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa ja muistikapasiteetin kuormitusta metsästäjille. Asiaan vaikuttaa ja asiaa vaikeuttaa vielä lisäksi se, että vaikka metsästysaikakäytännöt olisivat kohtuullisen hyvin hallinnassa vakituisilla – oman metsästysseuran pyyntialueilla – niin esimerkiksi jahtimatka Pohjois-Suomessa sijaitseville valtionmaan tai yhteismetsien lupametsästysalueille tuo metsästyksen harrastajan selvitettäväksi, mitkä ovat alueella kyseisenä syksynä voimassa olevat eri riistalajien pyyntiajat. Toki metsästäjän velvollisuus on olla selvillä metsästysalueella voimassa olevista metsästysajoista ja tieto metsästysajoista löytyy kiitettävän hyvin Riista.fi-sivustolta, mutta päänvaivaa asia silti voi aiheuttaa.
Sää- ja lumiolosuhteilla on luonnollisista syistä erityisen suuri merkitys metsästykselle. Syksyllä -23 lokakuun puolivälin kieppeissä Pohjois-Suomeen tullut aikainen ja runsasluminen talvi yllätti monet metsästäjät. Metsäautoteiden muuttuminen henkilöautoilla ajokelvottomiksi runsaan lumen takia hyydyttää tehokkaasti kaikenlaisen metsästyksen alueilla. Pehmyt, puolimetrinen alkutalven lumi ja lumen alla oleva sulana pysyvä maanpinta hyydyttää tehokkaasti myös metsästäjien ja metsästyskoirien vauhtia rakkaan harrastuksensa parissa.
Metsähallituksen pienriistan metsästyslupien määrää säädellään lupa-alueittain koko metsästyskauden ajalle myytäväksi asetettavalla lupavuorokausien enimmäismäärällä ja lupa-alueille asetetulla päiväkohtaisella lupamäärämaksimilla. Keskinkertaisina ja hyvinä kanalintusyksyinä lupavuorokausia riittäisi myytäväksi suhteellisen hyvin useilla lupa-alueilla koko metsästyskauden ajalle. Alkusyksyllä lupa-aluekohtainen päivämaksimi rajoittaa lupien saatavuutta kysytyillä metsästysalueilla ja loppusyksystä hankalat sää- ja lumiolosuhteet hyydyttävät lupakysynnän. Ilmastonmuutoksen tuomana, mahdollisesti pysyväksikin ilmiöksi jäävä aikainen ja runsasluminen alkutalvi, laittaa mietittäväksi metsästysaika-asioita kokonaan uudelta pohjalta.
Länsinaapurin puolella sorsan- ja metsäkanalintujen pyynti alkaa joka vuosi 25. elokuuta. Asia on nuorten metsästyskoirien omistajien tiedossa varsin hyvin, ja moni suomalainen eränkävijä koirineen suuntaa jahtimatkansa elokuussa Ruotsin kuningaskunnan puolelle. Voitaisiinko kanalintumetsästyksen aikaistaminen ottaa käyttöön myös kotimaamme jahtimailla, olisi mielestäni selvittämisen arvoinen asia.