Kalastustermistöä
Kalastajan ABC – Tärkeimmät termit selityksineen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus)
on valtion aluehallintoviranomainen, jossa sijaitsee maa- ja metsätalousministeriön alainen kalataloushallinnon piiriorganisaatio, kalatalousyksikkö, joita on kaikkiaan kolme. Kalatalousyksiköiden toimipisteitä on 11, ja ne neuvovat kalastukseen liittyvissä asioissa.
Kalastonhoitomaksu
on valtion veroluonteinen kalastusmaksu. Jos olet 18‒69-vuotias kalastaja, sinun tulee maksaa kalastonhoitomaksu. Kalastonhoitomaksua ei tarvitse maksaa, jos vain onkii, pilkkii tai litkaa silakkaa yhtä vapaa käyttäen, tai on alle 18-vuotias, täyttänyt 70 vuotta tai täyttänyt vähintään 65 vuotta 31.12.2023 mennessä. Kalastonhoitomaksun maksettuasi voit kalastaa yhdellä vavalla lähes koko maassa. Kalastonhoitomaksu oikeuttaa myös vapaa-ajankalastukseen Suomen talousvyöhykkeellä sekä valtion yleisellä vesialueella merellä.
Kalastuksen valvonta
Poliisilla, kalastusviranomaisella, tulli- ja rajavartioviranomaisilla, Metsähallituksen erätarkastajalla sekä valan tehneellä kalastuksenvalvojalla on oikeus valvoa, että kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Heillä on myös oikeus ottaa talteen luvattomaan kalastukseen käytetyt välineet ja niillä saatu saalis.
Kalastusalue
on lakisääteinen yhteistoimintaelin, jonka jäseninä ovat osakaskunnat, vesialueen omistajat, ammattikalastajien järjestöt ja virkistyskalastajien järjestöt. Se on muodostettu yhden tai useamman kunnan alueelle kalataloudellisesti yhtenäiseksi toimintayksiköksi. Suomessa on kaikkiaan 225 kalastusaluetta. Uudet kalatalousalueet korvasivat kalastusalueet vuoden 2019 alusta alkaen.
Kalastuskieltoalue
Viranomainen voi kieltää onkimisen, pilkkimisen ja viehekalastuksen tietyillä alueilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ELY-keskuksen myöntämä kalastuslain 54. pykälän mukainen viehekalastuskielto. Kalastus voi olla kiellettyä myös muun lain tai määräyksen perusteella.
Kalastusoikeuden haltija
voi olla osakaskunta, yksityisveden omistaja tai kalaveden vuokraaja. Kalastusoikeuden haltija on ensi kädessä velvoitettu järjestämään kalavedessään kalastus ja kalakannan hoito kestävän käytön periaatteen mukaisesti.
Kalavesien hoito
Metsähallitus käyttää kalastusluvista saadut tulot kalavesien ja kalastusjärjestelyiden hoitoon ja tiedotukseen. Metsähallituslain mukaan kalastusasiat ovat julkisia hallintotehtäviä eli Metsähallitus ei kerää kalastusluvista voittoa valtiolle. Saadut lupatulot palautuvat muun muassa kalavedenhoidon myötä takaisin kalastajille. Kalavesien hoito pitää istutusten lisäksi sisällään monta muuta keinoa vaikuttaa kalastoon ja kalavesien laatuun. Arvokkaiden kalakantojen tukeminen ja elvyttäminen voi tarkoittaa kalojen elinympäristöjen kunnostuksia niin virtavesillä kuin järvilläkin, vaellusesteiden ohittamista, vähäarvoisemman kalan ”tehopyyntiä” kalaston rakenteen korjaamiseksi tai yksinkertaisesti kalastusjärjestelyillä aikaansaatavaa kalakantojen hoitoa.
Onkiminen
on maksuton yleiskalastusoikeus, jonka harjoittamiseen ei yleensä tarvita lupaa. Kalastuslaissa maksuttomalla onkimisella tarkoitetaan kalastusta yhdellä vavalla ja koukulla ilman viehettä ja heittokalastukseen soveltuvaa kelaa.
Osakaskunta (entinen kalastuskunta)
on useille kiinteistöille yhteisesti kuuluvan kalaveden osakkaiden muodostama hallinto- ja hoitoelin. Osakaskunnan toimintaa säätelevät yhteisaluelaki, kalastuslaki ja osakaskunnan säännöt. Osakaskunnan tulee järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalakannan hoito kalastuslain edellyttämällä tavalla.
Perinteinen perhokalastus
Joissakin Metsähallituksen kalastuskohteissa on sallittu vain perinteinen perhokalastus. Perinteisellä perhokalastuksella tarkoitetaan kalastusta, jossa perhoa heitetään vavalla ja heittopainona toimii perhokalastukseen tarkoitettu siima. Perinteisenä perhokalastuksena ei siis pidetä kalastusta, jossa perhoa tai perholitkaa heitetään viehekalastusvälineillä erillisen painon tai vesipallon avulla.
Pilkkiminen
on maksuton yleiskalastusoikeus, jonka harjoittamiseen ei tarvita yleensä lupaa. Kalastuslaissa maksuttomalla pilkkimisellä tarkoitetaan kalastusta yhdellä lyhyehköllä vavalla ja siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä. Pilkkiminen on kiellettyä vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla sekä vesialueilla, joissa kalastus on kielletty muun säädöksen tai määräyksen nojalla.
Pyydyskalastus
Pyydyskalastaminen tarkoittaa kalastamista verkoilla, katiskoilla ja muilla seisovilla pyydyksillä. Pyydyskalastamiseen tarvitaan aina pyydyslupa. Pääosa valtion järvien vesistä kuuluu pyydyslupa-alueisiin. Valtion jokivesillä ja pienillä lampivesillä puolestaan ei saa kalastaa seisovilla pyydyksillä.
Pyyntimitta
on kalojen tai rapujen alin tai ylin sallittu pyyntimitta. Kalan pituus mitataan leuan kärjestä suoraksi ojennetun, yhteen puristetun pyrstöevän kärkeen. Alinta pyyntimittaa pienemmän ja ylintä pyyntimittaa suuremman kalan pyytäminen on kiellettyä. Kalojen alamitoista on säädös kalastusasetuksessa.
Rauhoitusaika
on ajanjakso, jolloin tietyn kala- tai rapulajin pyydystäminen on kiellettyä. Ajanjaksona, jolloin jokin kalalaji tai rapu on rauhoitettu, vedessä ei saa pitää pyydystä, joka on kyseisen lajin pyyntiin tehty tai erityisesti siihen sopiva. Rauhoitusaikana pyydykseen tarttunut rauhoitettu kala tai rapu on viipymättä laskettava takaisin veteen.
Ravustus
käynnistyy 21. heinäkuuta kello 12.00 ja päättyy 31. lokakuuta. Ravustukseen tarvitset aina vesialueen omistajan luvan sekä kalastonhoitomaksun, mikäli olet 18‒69-vuotias. Valtion vesille ravustuslupia myy Metsähallitus. Ravustuksessa erityisen tärkeää on myös erottaa kotoperäinen jokirapu täpläravusta ja tietää, miksi rapuruton estäminen on ravustajan tärkein tehtävä. Ennen ravustuksen aloittamista on siis tarkkaan luettava ravustukseen liittyvät ohjeet ja tiedot.
Saalispalaute
Metsähallitus kerää saalispalautetta, jonka perusteella kalavesien käyttö ja hoito, kuten istutukset, suunnitellaan oikein. Kun kalastaja antaa saalispalautteita vaikkapa suosikkikohteeltaan, hän osallistuu siten kalavesien hoitoon. Pyydyskalastajista erityisesti verkkokalastajien saalisilmoitukset ovat avainasemassa. Kalastuksen saalispalaute annetaan lupa-alueen lupaehdoissa kuvatulla tavalla.
Yleiskalastusoikeus
on jokaisenoikeuksiin rinnastettava kalastusoikeus, joka voi olla maksullinen tai maksuton. Yleiskalastusoikeuksiin kuuluvat muun muassa onkiminen, pilkkiminen ja silakan litkaus sekä kalastonhoitomaksuun perustuva viehekalastus yhdellä vieheellä. Yleiskalastusoikeudet eivät ole voimassa vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla eikä niillä vesialueilla, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. ELY-keskukset voivat tehdä päätöksiä yleiskalastusoikeuden rajoittamiseksi tietyillä alueilla.
Yleisvesi järvessä
on tiettyjen suurten järvien (Höytiäinen, Inarijärvi, Koitere, Lappajärvi, Orivesi, Oulujärvi, Puruvesi, Pyhäselkä ja Päijänne) selkävesillä sijaitseva vesialue. Metsähallitus vastaa sisävesien yleisvesialueiden kalastusjärjestelyistä. Kalastonhoitomaksun maksaminen (18–69-vuotiaat) riittää kalastettaessa vain yhdellä vavalla ja vieheellä. Viehekalastukseen usealla vavalla (vetouisteluun) täytyy hankkia paikallinen viehekalastuksen yhteislupa. Viehekalastuksen yhteislupia myyvät paikalliset kalatalousalueet. Pyydyskalastukseen sisävesien yleisvesialueilla tarvitaan Metsähallituksen kalastuslupa.
Yleisvesi meressä
on merialueella kylärajojen ulkopuolella sijaitseva vesialue, jossa vapaa-ajankalastus on vapaata. 18–69-vuotiaiden kalastajien on kuitenkin maksettava kalastonhoitomaksu. Poikkeuksena ovat kalastajat, jotka ovat täyttäneet vähintään 65 vuotta 31.12.2023 mennessä: heidän ei tarvitse suorittaa maksua. Yleisveden rajat löytyvät peruskartoista sekä Retkikartta.fi-palvelusta.